Peräruiskeet

Peräruiske on menetelmä, jolla paksusuoli ja peräsuoli (ruoansulatuskanavan viimeinen osa) puhdistetaan johtamalla nesteitä suoraan peräaukon kautta. Kun nesteitä on pidetty peräsuolessa tietyn ajan, ne tyhjennetään astiaan yhdessä ulosteen (kehon kuona-aineiden) kanssa. Monissa osissa maailmaa suun kautta otettavat ulostuslääkkeet ja peräpuikot (peräsuoleen asetettavat lääkkeet, jotka liukenevat siellä) ovat korvanneet peräruiskeet.

Peräruiskeen voi tehdä sairaalassa, klinikalla tai kotona. Välineet vaihtelevat ympäristön ja halutun lopputuloksen mukaan. Yhtä välinetyyppiä kutsutaan nimellä 'irrigaattori' tai 'yhdistelmäruisku' (koska sama välineistö toimii myös emättimen huuhtelupussina - tosin peräsuolessa käytettyä suutinta ei saa koskaan käyttää emättimessä). Siinä on suurikokoinen uudelleenkäytettävä pussi, joka muistuttaa kuumavesipulloa ja jonka voi ripustaa tai pitää ylhäällä. Pussiin on kiinnitetty kapea kumiletku, jonka toisessa päässä on sisään vietävä muovikärki.

Kertakäyttöisillä peräruiskeilla annostellaan pienempiä nestemääriä. Niitä voi käyttää kotona, ja ne tulevat valmiiksi pakattuina ja liukastettuina. Ne ovat helppokäyttöisiä: muovipullo, jonka päässä on sisään vietävä kärki. Kumipalloruisku perustuu samaan periaatteeseen, mutta sen etuna on, että sitä voi käyttää uudelleen.

Mitä eroa on peräruiskeella ja ulostuslääkkeellä?

Molemmat menetelmät stimuloivat suolta, mutta ulostuslääke otetaan suun kautta ja peräruiske annetaan peräaukon kautta; niitä ei yleensä yhdistetä muuten kuin lääkärin ohjeesta, esimerkiksi ennen kolonoskopiaa. Peräruiskeiden ei ole tarkoitus korvata ulostuslääkkeitä; niitä käytetään pääasiassa vaikeaan ummetukseen ja ulostepakkautumaan ja joskus apuna 'ulosteinkontinenssin' (suolen normaalin hallinnan menetyksen) hoidossa. Ulostuslääkkeet taas on yleensä tarkoitettu niille, jotka hallitsevat suolensa tai joilla on siihen ainakin mahdollisuus. Ulostuslääkkeitä on laajalti saatavilla, mutta niillä voi olla lyhyt- ja pitkäaikaisia sivuvaikutuksia. Jos niitä käyttää väärin, suoli voi tulla niistä riippuvaiseksi. Peräruiskeet voivat venyttää paksusuolta. Toistuvassa käytössä paksusuoli voi lopulta menettää lihasjänteyttään, jolloin se ei pysty tuottamaan ulosteen poistamiseen tarvittavia lihassupistuksia.

Voiko peräruiskeen tehdä muilla nesteillä kuin vedellä?

Suolen huuhteluun voi käyttää lukuisia erilaisia sekoituksia. Yksi turvallisimmista ja hellävaraisimmista on lämmin keittosuolaliuos, koska se ei vie elimistöstä elektrolyyttejä. Paksusuolen puhdistuskuureissa käytetään peräruiskeita, jotka on valmistettu yrteistä, ravintolisistä tai ainesosista, kuten sitruunaruohosta, tuoreesta sitruunamehusta, valkosipulista tai kahvista - joita lääkärit varoittavat käyttämästä, koska ne ärsyttävät suolen limakalvoa ja kahviperäruiskeet ovat aiheuttaneet kuolemia. Peräruiskeista huvikseen nauttivat voivat tehdä itse peräruiskeita tietyn vaikutuksen saavuttamiseksi; he käyttävät poikkeuksellisen monenlaisia ainesosia, kuten viiniä, kastiliansaippuaa (oliiviöljystä valmistettua saippuaa), melassia jne. - mutta saippua voi aiheuttaa suoleen kemiallisen palovamman ja alkoholi imeytyy suoraan vereen, joten molemmat ovat vaarallisia.

Lääketieteellinen käyttö

Peräruiskehoitoa on harjoitettu muinaisista ajoista lähtien. Historiallisesti peräruiskeita annettiin ummetuksen, vatsakivun ja erilaisten sairauksien oireiden lievittämiseen. Lisäksi kätilöt antoivat niitä ennen raskaana oleville naisille juuri ennen synnytystä. Tämä käytäntö oli aikoinaan rutiinia synnytyksen aikana supistusten käynnistämiseksi tai ulosteen tulemisen välttämiseksi, mutta sairaalat ovat pitkälti luopuneet siitä.

Nykyään peräruiskeita käytetään monenlaisten fyysisten vaivojen hoitoon, kuten ummetukseen, ulosteinkontinenssiin ja suolen toimintahäiriöihin - mutta ei koskaan silloin, kun epäillään suolitukosta. Peräruiskeita tarvitsevat potilaat voivat kärsiä vammaan, korkeaan ikään, halvaukseen tai parantumattomaan sairauteen liittyvistä tiloista.

Peräruiske voidaan tehdä myös mahdollisten tukosten poistamiseksi ennen kuvantamistutkimusta tai välittömästi ennen kirurgista toimenpidettä, kuten kolonoskopiaa. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat myös antaa lääkkeitä peräruiskeena, jotta lääkkeet eivät kulkisi ruoansulatuskanavan läpi.

Vaihtoehtohoidot

Vaihtoehtohoidot ovat tehneet suosituksi paksusuolen puhdistuksen, jota kutsutaan myös kolonhuuhteluksi, kolonhydroterapiaksi tai paksusuolen huuhteluksi. Jotkut uskovat, että peräruiske puhdistaa paksusuolta ja alempaa suolistoa ja poistaa sinne kertyviä haitallisia myrkkyjä. Teorian perusteluna on, että suolistoon voi kertyä bakteereja ulosteesta, jota ei ole saatu kokonaan poistettua. Näin paksusuolen huuhtelu voisi edistää yleistä terveyttä ja hyvinvointia. Valitettavasti nykyinen tieteellinen tutkimus löytää tästä hoidosta enemmän riskejä kuin hyötyjä.

Peräruiskeet eroottisessa käytössä

Peräsuolen hermopäätteet voivat tuottaa erittäin nautinnollisia reaktioita samaan tapaan kuin sukuelimissä ja niiden ympärillä olevat hermopäätteet. Vaikka peräruiskeen saaminen voi tuntua joistakin epämukavalta (tai jopa kivuliaalta), kokemus voi kiihottaa vastaanottajaa. Jotkut kiihottuvat niin paljon, että masturboivat peräruiskeen aikana. Miehillä tämä voi johtua siitä, että eturauhanen stimuloituu samalla. Itse peräruiskeen saaminen voi saada aikaan orgasmin tai sitten ei.

Peräruiske tehdään usein ennen anaalierotiikkaa, kuten anilingusta tai anaaliyhdyntää. Se ei ainoastaan anna parille puhtauden tunnetta, vaan myös vähentää riskiä, että ulostetta joutuu leluihin tai sukuelimiin.

Peräruiskeita voidaan käyttää BDSM:ssä (lyhenne sanoista 'bondage/discipline, dominance/submission, sadism/masochism' eli sitominen/kuri, dominointi/alistuminen, sadismi/masokismi). Jotkut kiihottuvat siitä, että voivat saada jonkun ottamaan peräruiskeen, tai ajatuksesta tulla puhdistetuksi toista varten. Fetissi voi kohdistua myös siihen, kuinka paljon nestettä peräsuoleensa pystyy pidättämään. Nautintoa voi tuottaa kyky pidättää nestettä pitkään tai se, että joku pakottaa pidättämään nesteet. Peräruiskeista innostuneet voivat myös kiihottua kouristelusta tai "täyden" olon tunteesta masturboidessaan samanaikaisesti.

Klismafilia

Tälle fetissille on tunnusomaista voimakas peräruiskeisiin liittyvä seksuaalinen tyydytys. Joillekin taipumus peräruiskeisiin voi olla vain erikoisuus 'normaalissa' seksuaalisessa toiminnassa, kun taas toisilla siihen liittyy monia muita fetissejä, kuten urofilia (virtsa) tai koprofilia (uloste). Halu saada peräruiske voi olla niin voimakas, että klismafiili (klismo) voi liioitella sairauksiaan saadakseen terveydenhuollon ammattilaisten antamia hoitoja.

Peräruiskeen saamisesta nauttimisen lisäksi klismo voi kiihottua antamalla niitä toiselle tai pelkästä ajatuksesta jommankumman roolin toteuttamisesta. Toiset kiihottuvat kumivälineiden näkemisestä tai niiden pinnan tuntumasta. Ainesosat, kuten saippua tai munankeltuainen, voivat stimuloida peräaukkoa kemiallisesti, mikä voi olla epämukavaa, jopa kivuliasta. Toisaalta kivun tai polttelun tunne voi kiihottaa joitakin.

The American Journal of Psychotherapy -lehden artikkeli (1976) tarkastelee Freudin tulkintaa tästä parafiliasta: 'Peräruisketta saadessaan potilas samastuu äitiinsä, kun taas peräruiskeen antaja edustaa hänen isäänsä. Peräruiske edustaa parittelua ja kokemuksesta esiin tuleva potilas "ulostevauvaa".

Peräruiskekylpylät

Ympäri maailmaa on kylpylöitä, jotka palvelevat monenlaisia tarpeita. Alapäähän erikoistuneet, niin sanotut 'peräruiskekylpylät', toimivat paksusuolen puhdistuksen nimissä ja tarjoavat kolonlomia huuhtelu- ja detox-palveluineen.

On myös 'erikoispalvelujen tarjoajia', kuten bordelleja, joissa on perehdytty anaalierotiikan taitoon. Nämä ammattilaiset voivat täyttää epätavallisempiakin peräruiskepyyntöjä. Oletko koskaan kuullut sanontaa "perseet olalla"? Ashley Hames, Showcase-kanavan Sin Cities -sarjan peloton eroottinen tutkimusmatkailija, vieraili yhdessä tällaisessa paikassa Montrealissa käyttääkseen sen palveluja. Haastattelussa, jossa hän kertoi villeimmästä koskaan tekemästään asiasta, hän mainitsi epäröimättä yhtenä niistä 'sairaanhoitajan' antaman punaviiniperäruiskeen.

Peräruiskeet ja alkoholi

Jos olet utelias alkoholiperäruiskeiden suhteen, muista, että ne voivat tuntua erittäin kivuliailta alkoholin aiheuttaman polttavan tunteen vuoksi. Älä kokeile sitä: peräsuolen kautta imeytyvä alkoholi päätyy nopeasti verenkiertoon ja ohittaa elimistön oksennusrefleksin, joten pienikin määrä voi aiheuttaa alkoholimyrkytyksen, ja se on tappanut ihmisiä. Miksi? Koska paksusuoli imee alkoholia verenkiertoon nopeammin kuin ruoansulatuskanava. Ole äärimmäisen varovainen … yliannostuksen mahdollisuus on suuri, ja otat alkoholimyrkytyksen ja jopa kuoleman riskin!

Peräruiskeet elokuvissa

Peräruiskeen takana piilevä seksuaalinen kiehtovuus (anteeksi sanaleikki) ei ole mitään uutta; se voi itse asiassa juontaa juurensa edellisen sukupolven innokkaasta peräruiskeiden käytöstä. Jos et vieläkään tiedä, mistä puhumme, saat paremman käsityksen katsottuasi kylpyammeen peräruiskekohtauksen aikuisviihdeklassikosta The Devil in Miss Jones (1973), jonka on kirjoittanut ja ohjannut sama mies, joka teki Deep Throatin (1972). Siinä nainen kaataa aistillisesti vettä jokaiseen kehonsa aukkoon hanaan kytketyn kumiletkun avulla. Toinen vanha peräruiskeklassikko, Water Power (1977), esitteli Peräruiskerosvon (Enema Bandit), joka lähtee väkivaltaiselle 'puhdistusretkelle' antamalla väkisin peräruiskeita vastentahtoisille aikuisille yliopisto-opiskelijoille. Elokuva julkaistiin Saksassa nimellä "Schpritz", ja siitä tuli kinkyjen kulttihitti.

Monumentaalinen peräruiske

Kesäkuussa 2008 venäläisessä Zheleznovodskin kaupungissa paljastettiin viisi jalkaa korkea ja 800 paunaa painava pronssipatsas, joka kunnioittaa - arvasit oikein - peräruisketta. Tämä taideteos, jossa kolme enkeliä kannattelee klassista kumipalloruiskua, yhdistää "ironiaa ja huumoria", osittain siksi, että se muistuttaa Sandro Botticellin renessanssiteoksia. Se pystytettiin Mashuk-Akva Term -kylpylän aukion eteen; kylpylä tunnetaan ruoansulatusvaivoja parantavista hoidoista, joissa käytetään Kaukasuksen vuoriston kivennäislähteiden vettä.

Loppuajatus

Kokeneen ammattilaisen tekemänä peräruiskeen haittavaikutukset ovat harvinaisia. Jos päätät tehdä sen itse, hanki kotikäyttöön tarkoitettu välinesarja ja lue ohjeet huolellisesti! Ole äärimmäisen varovainen, koska peräsuolen kudos on erittäin herkkää. Jos et ole, takapuolesi voi (kuten sanotaan) joutua pahaan pulaan!