Olenko valmis? - Naisen näkökulma

Jokainen nainen kysyy tätä itseltään ja usein myös muilta, minulta mukaan lukien. Vastaus on yleensä paljon monimutkaisempi kuin miltä se näyttää.

Biologit määrittelevät sukukypsyyden hetkeksi, jolloin eliö pystyy lisääntymään. Se sopii ruoholle, madoille tai linnuille ja ehkä jopa useimmille nisäkkäille. Ihmisnaisen kuvauksena se on riittämätön. Se tuntuu antavan ymmärtää, että kun kuukautiset ovat alkaneet, olemme valmiita. Joissakin kulttuureissa tätä pidetään totena. Mutta niissä kulttuureissa, joissa äitiyden odotetaan alkavan noin neljätoistavuotiaana, tytöillä on paljon suurempi vakavien komplikaatioiden ja jopa kuoleman riski raskauden ja synnytyksen aikana. Jo tämän pitäisi kertoa meille jotain. Tarkastellaan naisen seksuaaliseen kypsyyteen tarvittavia muutoksia fysiologisina, psykologisina ja sosiaalisina.

Fysiologinen kypsyys

Ensimmäiset kypsymisen merkit ovat yleensä nännipihan - nännien laajemman osan - turpoaminen ja rintojen kasvun alkaminen. Muutamaa kuukautta myöhemmin kuukautiset alkavat, ja sen jälkeen alkaa varsinainen murrosikä. Kehon muutokset ovat paljon laajempia ja kestävät paljon kauemmin kuin useimmat tajuavat.

Murrosiän alussa emätin on melko jäykkä, joustamaton elin. Sen seinämä on vain muutaman solukerroksen paksuinen, eikä se veny helposti. Se ei myöskään tuota luonnollista liukastetta, jota kypsällä naisella on aina ja joka lisääntyy huomattavasti seksuaalisen kiihottumisen aikana. Noin viisi vuotta myöhemmin (vähintään) se on ihmeellisen joustava elin, paksu, vahva ja kykenevä mukautumaan lapsen synnytykseen. Lantio on aluksi kapea, eikä lantion luusto ole vielä madaltunut ja leventynyt - mikä on naisen keholle tyypillistä. Klitoris on hupunsa alla, mutta sen kärjen näkee ja tuntee siinä kohdassa, jossa sisähäpyhuulet yhtyvät ylhäällä.

Kehomme hormonimuutokset saavat aikaan ensisijaisten ja toissijaisten sukupuoliominaisuuksiemme kehittymisen ja muovaavat täysin kehittyneen naisen kehon. Hormonien tasapainottuminen lapsuuden hormoneista aikuisuuden hormoneihin kestää useita vuosia. Myös niihin liittyvät fyysiset ominaisuudet muuttuvat yhä. Tämän hormonimuutoksen päättymisen tunnistaminen on vaikeaa, eikä se myöhemmissä vaiheissa ole ehkä kovin olennaistakaan. Yleisesti ottaen, kun kuukautisesi ovat muuttuneet melko säännöllisiksi eivätkä aiheuta juuri muuta kuin epämukavuutta, hormonit ovat löytäneet tasapainonsa. Kasvu voi kuitenkin jatkua yhä. Rintani kasvoivat kokonaisen kuppikoon 20. syntymäpäiväni jälkeen. Muutkin naiset kokevat samaa rintojen ja muiden kehonosien kohdalla.

Nuoruusiän kasvu vaatii ravintoaineita - paljon ravintoaineita. Vaikka et ehkä kasvaisikaan siinä mielessä kuin kasvu tavallisesti ymmärretään, yksittäiset elimet kehittyvät (rinnat, kohtu, emätin, karvoitus), luusto muuttuu, nivelet kehittyvät ja kehosta tulee nimenomaan naisellinen.

Seksin riskit ovat tänä aikana hyvin suuret. Jos kuukautiset ovat epäsäännölliset, niin on myös ovulaatio. Jos nainen päättää aloittaa seksin varhain nuoruusiässä, ehkäisyä on käytettävä huolellisemmin, koska riskiajankohtaa on käytännössä mahdotonta ennustaa. Joillakin naisilla ei ole ovulaatiota joka kuukausi; toisilla ovulaatio tapahtuu useita kertoja kuukaudessa; joillakin ovulaatio alkaa toisesta munasarjasta mutta ei toisesta. Sinun on pidettävä itseäsi aina hedelmällisenä.

Jos tulet raskaaksi ennen kuin oma kehityksesi on päättynyt, ravintoaineista syntyy kilpailu. Ravinto, jota tarvitset terveisiin luihin ja niveliin, on samaa, jota vauva tarvitsee kehittyäkseen normaalisti terveeksi lapseksi. Tämä on yksi syy siihen, että teiniäitien vauvat ovat usein pienipainoisia tai keskosia. Tässä kilpailussa molemmat häviävät. Äiti ei kehity luonnollisesti, eikä vauvakaan. Teiniraskaus vaatii erikoistuneempaa hoitoa kuin aikuisen raskaus, ja siinä on aina noudatettava huolellisesti suunniteltua ruokavaliota. Raskaana olevat teinit tarvitsevat varhaista lääketieteellistä hoitoa kaikkein eniten, ja he hakeutuvat siihen kaikkein epätodennäköisimmin.

Kun ensisijaiset sukuelimet kehittyvät, emätin kehittyy melko pian sellaiseksi, että se pystyy ottamaan vastaan peniksen. Niin järisyttävältä kuin ensimmäinen peniksen kosketus voikin tuntua, penis on todella melko pieni vauvan päähän verrattuna. Emätin voi ottaa vastaan seksin olematta valmis selviytymään sen suuresta seurauksesta - synnytyksestä. Synnytys voi päätyä keisarinleikkaukseen, laajaan episiotomiaan (välilihan leikkaukseen) tai sukuelinten pysyvään vaurioon.

Raskauden aikana kehosi hormonitasapainossa tapahtuu jälleen suuri muutos. Koska hormonit eivät ole vakiintuneet murrosiän alun jälkeen, kehosi muihin osiin lähtee ristiriitaisia viestejä. Rintojasi on käsketty kasvamaan, mutta ennen kuin ne ovat kasvaneet, niitä käsketään lopettamaan kasvu ja tuottamaan maitoa. Luuston muutosta ohjaavia viestejä ei voida toteuttaa täysin, kun ne vaihtuvat toisen kehon kasvattamiseen kohdussasi. Yhdessä ravintoaineiden ohjautumisen kanssa tämä voi aiheuttaa äidille elinikäisiä ongelmia. Nivelet ovat nuoruusiässä vielä muotoutumassa, ja nyt niiden on kannettava epätasapainoista painoa, johon ne eivät ole valmiita. Mahdolliset fyysiset ongelmat eivät liity seksielämään itseensä vaan seksielämän luonnollisesti tarkoitettuun seuraukseen - raskauteen.

Psykologinen kypsyys

Varhain aloitetun seksin psykologisia vaikutuksia korostetaan vähiten, mutta ne voivat olla kaikkein vahingollisimpia. Jokainen seksiä harrastava nainen voi tulla raskaaksi joka kerta, kun hän ottaa peniksen sisäänsä. Todennäköisesti jokainen tätä lukeva nainen tarkistaa pikkuhousunsa aina vessassa käydessään. Mitä meistä valuu ulos ja mitä se voisi tarkoittaa? Jokainen meidän kunkin noin 400 kuukautisista on mahdollinen huolenaihe. Jos yritämme tulla raskaaksi, pelkäämme näkevämme pienet punaiset täplät; jos toivomme, ettemme ole raskaana, ne ovat sydämellisesti tervetulleita. Niin paljon kuin valitammekin ja joskus jopa todella kärsimme kuukautisten aikana, ne ovat joka kuukausi hyvin tervetullut tapahtuma. Jos niitä ei tule, viesti on paljon pahempi.

Olen varma, että jokaisen naisen, joka on koskaan ollut ensimmäistä kertaa emätinyhdynnässä, ensimmäinen ajatus seuraavana aamuna on: "Olenkohan raskaana!" Niin kävi minulle (vaikka pidin itseäni täysin valmistautuneena), ja niin on käynyt jokaiselle naiselle, jolta olen koskaan asiasta kysynyt. (Klinikan sihteeri toi juuri nipun papereita, ja kysyin häneltä, mikä oli hänen ensimmäinen ajatuksensa neitsyyden menettämistä seuranneena päivänä. Sama vastaus!) Ja kysymys toistuu joka päivä seuraaviin kuukautisiin asti. 26-vuotiaana tämä on normaali osa naisen elämää, ja olemme todennäköisesti miettineet mahdolliset toimet ja seuraukset valmiiksi. 16-vuotiaana tämä on kauhea taakka kantaa. Se raskautuu jokaisen päivän myötä, kunnes näemme täplät, mutta jos ne ovat kaksi päivää myöhässä, taakka käy vieläkin raskaammaksi.

Eräs tällä sivustolla käyvä nuori nainen, joka vielä totuttelee tähän naiseuden puoleen, lähettää minulle joka kuukausi sähköpostin, jonka sisältö on suunnilleen: "Minusta niiden olisi pitänyt tulla eilen!!!; Olen huolissani." Tämä on valtava taakka teinille, joka vasta opettelee, mihin hän kuuluu maailmassa ja miten käsitellä lukemattomia muita naiseuden yksityiskohtia. Joillekin jokainen kuukausi on tuskallista odotusta. Se vie huomiota ja energiaa, joita voisi käyttää tuottavammin elämään valmistautumiseen. Todellinen ironia on, että moni nuori nainen käy seksin läpi jonkun toisen tyydytykseksi, vaikka ei itse ole vielä oppinut, miltä orgasmi tuntuu.

Minun tapauksessani ystäväni ja minä päätimme kumpikin, että "oli aika", ja ryhdyimme valmistautumaan poikaystäviemme viettelemiseen "loppuun asti." Olimme viisitoista ja kyllästyneitä siihen, että meitä kehotettiin varjelemaan neitsyyttämme. Kun olimme hikoilleet muutaman kuukauden ja ainoa tyydytyksemme oli tullut masturboinnista kotiin päästyämme, päätimme, ettei se ollut sen arvoista. Sekä isosiskoni että tätini (jotka kumpikin auttoivat valmisteluissamme ostamalla emätingeeliä, kondomeja jne.) varoittivat meitä näistä seurauksista. Ensimmäinen kuukausi, jona en ollut jatkuvasti huolissani siitä, tulisivatko kuukautiseni vai eivät, oli kuin uudestisyntyminen. Huomasimme myös, että pystyimme auttamaan toisiamme, mutta se on toinen tarina.

Muutamaa vuotta myöhemmin aloin todella harrastaa seksiä, ja olen siitä lähtien pitänyt sitä varsin nautinnollisena. Vertaispainetta meillä oli vähän - paitsi toisiltamme. Saatoimme toimia ikään kuin joku olisi yllyttänyt meitä. Poikaystävämme olivat tietenkin niin vastaanottavaisia kuin olla voi, mutta he eivät olleet juuri painostaneet pidemmälle kuin hipelöintiin ja siihen, että heitä masturboitiin silloin tällöin. Hebridien suojattu, uskonnollinen ympäristö esti avoimen painostuksen pitkälti, mutta myöhempinä vuosina olen yllättynyt huomatessani, kuinka moni muu nainen (ehkä vuoden verran myöhemmin) koki saman.

Kosmopoliittisemmissa ympäristöissä pojat eivät ainoastaan yllytä (heillähän on nuorekkaan macho-näkemyksensä mukaan kaikki voitettavana), vaan seksiä harrastavat tytöt usein kannustavat ikätovereitaan ryhtymään toimeen. Asiasta väitteleminen on usein noloa. Se voi paljastaa oman tietämättömyytesi tai kokemattomuutesi. Pojille vastauksen pitäisi olla jotakin sellaista kuin “Oletko valmis isäksi?” Tyttöjen kanssa on usein enemmän mahdollisuuksia keskustella todellisista asioista.

Jos he ovat todella ystäviäsi, he ovat valmiita käymään tämän keskustelun. Jos eivät ole, miksi otat heiltä neuvoja? Paras vastaus toiselle ikäisellesi naiselle on kysyä, mitä hän oikeasti saa seksistä. Valtaosalle teini-iän puolivälissä olevista rehellinen vastaus on yksinkertaisesti jatkuva pelko. Raskauden pelko; taudin pelko; pelko siitä, että perhe saa tietää; pelko suhteen päättymisestä; juoruilun pelko; pelko omasta riittämättömyydestä. Heidän vastauksensa: käytämme kondomia joka kerta; kukaan ei juoruile; hän rakastaa minua; minä rakastan häntä; hän ei ikinä tekisi sitä kenenkään muun kanssa; opettelen olemaan nainen; teen sitä, joten olen varmasti aikuinen. Jokaisesta sadasta koulusi naisesta, jotka luottavat kondomeihin, noin 13 tulee raskaaksi seuraavan vuoden aikana, koska kondomeja käytetään usein epätäydellisesti; jos niitä käytetään oikein joka kerta, vain noin 2 tulee raskaaksi. Joka kymmenennellä seksiä harrastavalla teinillä on yksi tai useampi sukupuolitauti. Alle viisi prosenttia näistä teinisuhteista johtaa lopulta avioliittoon ja elinikäiseen kumppanuuteen. Jokainen seksiä harrastava luokkatoverisi on istunut vessakopissa itkien ja katsonut tahrattomia pikkuhousujaan. Entä pojat? Moni yksinkertaisesti laukeaa treffeillä muutaman kerran eikä malta odottaa, että pääsee kertomaan pisteistään. En vihaa miehiä; rakastan heitä. Tässä teinien alakulttuurissa asiat yksinkertaisesti ovat näin.

Saatat olla valmis seksuaaliseen purkautumiseen, mutta se ei tarkoita, että olisit valmis täyteen emätinyhdyntään.

Sosiaalinen kypsyys

Naimisissa olevan 26-vuotiaan raskautta odotetaan; naimattoman 26-vuotiaan raskaus on sellaista, mitä sattuu; 19-vuotiaan huolimattomuutta ja kevytkenkäisyyttä; 16-vuotiaan katastrofi. Mikään näistä ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta ne ovat yhteiskunnan käsityksiä. Ne muovaavat ympärilläsi olevien ihmisten asenteita ja sitä, miten he kohtelevat sinua.

Toisella tasolla tieto siitä, että naimaton parikymppinen nainen harrastaa seksiä, ei yllätä ketään. Onneksi nykyään sitä pidettäisiin täysin hyväksyttävänä ja hänen omana asianaan; hän tietää, mitä tekee, ja vastaa omista teoistaan. Tieto siitä, että 19-vuotias harrastaa seksiä, yleensä sivuutetaan. Niin kauan kuin hän ei tule raskaaksi, perhe voi sivuuttaa merkit ja todellisuuden ja toivoa, että hän tietää, mitä tekee. Tieto siitä, että 16-vuotias harrastaa seksiä, on edelleen huolenaihe. Ja kaikki seuraukset jakautuvat koko perheelle, eivät vain nuorelle naiselle.

Voivatko ihmiset huomata sen? No, eivät: et näytä yhtään erilaiselta ilman immenkalvoa kuin immenkalvon kanssa - et edes tutkimuspöydällä. Mutta kyllä, on vahvoja merkkejä, jotka voivat herättää suurta huolta ystävissäsi, perheessäsi, koulussasi ja jopa ihmisissä, joita et tunne. Pojat, joiden kanssa seurustelet, lähettävät viestin; samoin tytöt, joiden kanssa vietät aikaa; samoin paikat, joissa sinut nähdään. Asun hyvin pienessä kaupungissa, jossa suurin osa asukkaista tuntee lähes jokaisen. Suuremmassa kaupungissa se vastaisi kaupunginosaa, ja tieto perheistä, ihmisistä ja paikoista on suunnilleen samaa. Jos näen pariskunnan kävelevän kujaa pitkin keskiyöllä, teen kyllä joitakin päätelmiä. Tiedän, mitä retkeilijöiden majalla tuon kujan toisessa päässä tapahtuu. Jos kyseessä on pari 18-vuotiasta, saatan pitää sitä jopa hieman huvittavana; jos kyseessä on pari 16-vuotiasta, saatan olla hieman huolissani. Jos kumppanini 14-vuotias olisi yksi heistä, joutuisin luultavasti suunniltani. Samanlaisia päätelmiä tehdään usein.

Muistan erään hyvin suositun nuoren naisen saarelta, jolla kasvoin; hän tuli raskaaksi. Yhteisö oli hyvin tiivis. Hän ja hänen poikaystävänsä olivat molemmat 17-vuotiaita. Epäilen, että jokainen saaren äiti kielsi lapsiaan (minä mukaan lukien) koskaan seurustelemasta hänen nuorempien sisarustensa kanssa. Villejä oletuksia ja päätelmiä, mutta silti todellisia. Koko perhe saa saman leiman. Viisikymmentä vuotta sitten hänet olisi lähetetty pois, vauva annettu adoptoitavaksi, ja julkisesti kaikki olisivat sivuuttaneet koko asian. Suljettujen verhojen takana jokaisessa perheessä olisi päivitelty tilannetta. Perheet ovat muuttaneet pois välttääkseen raskaana olevan tyttären leiman; toisista tulee siedettyjä hylkiöitä.

Perheen sisällä seksielämäsi "salaisuutta" on mahdoton pitää. Jokainen äitinä oleva nainen on kohdannut siemennestettä muutaman kerran ja tunnistaa sen heti - hajun, ulkonäön, kankaan jäykkyyden siinä kohdassa, jossa sitä on. Roskiksessa oudoin aikoihin olevat pikkuhousunsuojat huomataan; siittiöitä tappavilla aineilla on tunnusomainen haju. Äitisi voi sivuuttaa sen; hän voi raivota ja riehua; hän tietää kyllä.

26-vuotiaan lapsen taloudellinen taakka on hänen ja todennäköisesti vain hänen; 16-vuotiaalla se on vanhempien kustannus. Riski ei koske vain sinua itseäsi (vaikka sen pitäisi olla tärkeintä), vaan koko perhettä - vanhempia ja sisaruksia. Kuvitteellisen 26-vuotiaamme elämä muuttuu rajusti (oli hän naimisissa tai ei), mutta se on hyvin hallittavissa. Yksinhuoltajaäidit eivät ole harvinaisia, ja heille on tukijärjestelmiä - päivähoito, sairausvakuutus, lapsenvahdit, hyväksyvät ystävät ja usein hyväksyvä perhe. Kuvitteellinen 16-vuotiaamme kohtaa aivan toisenlaisia haasteita. Hänen sosiaalinen elämänsä on käytännössä ohi useiksi vuosiksi. Hänen oma koulutuksensa vaikeutuu, jos se on ylipäätään mahdollista. Hänen vanhemmilleen asetettu taakka on hyvin suuri.

Okei, mitä siis yritän sanoa? Jokaisen naisen vastaus on hänen omansa. Puolet kaikista naisista aloittaa seksin 18. ja 20. syntymäpäivänsä välillä. Ehkä neljännes aloittaa aiemmin ja toinen neljännes odottaa pidempään. 25 ikävuoteen mennessä neitsyitä on jäljellä suhteellisen vähän, mutta he eivät ole lainkaan tuntemattomia. Näyttää siis siltä, että useimmat meistä ovat punninneet vaihtoehtojamme ja tulleet siihen tulokseen, että olemme valmiita aivan teini-iän lopulla. Sosiologit sanoisivat, että se on "normaalia", eli sitä, mitä useimmat ihmiset tekevät. Luotan naisiin niin paljon, että uskon useimpien näistä naisista valinneen pysyä neitsyinä tähän ikään asti ja valinneen aloittaa seksin tässä iässä. Ei ole sattumaa, että kaikkialla teollistuneessa maailmassa (Japani on ainoa poikkeus) naiset tekevät tämän valinnan. He ovat myös siinä iässä, että he ovat miettineet riskejä ja mahdollisesti tarvittavia toimia. Heidän silmänsä ovat auki. Ei ole sattumaa, että jotkut odottavat pidempään; he eivät yksinkertaisesti ole valmiita ottamaan tätä hyvin vakavaa askelta. Nuorempana aloittaminen huolestuttaa minua. Kertynyttä kokemusta, omaa ja muilta opittua, ei ole tarpeeksi, jotta voisi ottaa harkitun riskin.